29.9.2024

Kuten varmasti moni on huomannut, koittaa pian taas aika, kun amerikkalaiset valitsevat presidenttinsä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Aikoinaan olisi sanonut, etteivät suomalaiset koskaan käyttäytyisi samalla tavalla vaalien aikaan, mutta valitettavasti nykyään joudun olemaan eri mieltä – suomalaiset lipsuvat yhä enemmän ja enemmän ihmeelliseen sirkuspelleilyyn. Mutta tämä postaus ei käsittele suomalaisia, eikä oikeastaan edes vaaleja.

Amerikkalaisilla on outo tapa vaatia julkkiksia antamaan lausuntonsa asiasta x, ja etenkin naisartisteilta tavataan vaatia ihan suoraa tukea poliitikoille. Ylipäätään Hollywood-kulttuurilla on aina ollut hyvin vahva ote Yhdysvalloissa: esimerkiksi South Park tekee tästä satiiria ensimmäisestä kaudesta lähtien, kun herra Garrisonin oppitunneilla opitaan laulajista ja näyttelijöistä, mutta ei koskaan mistään oikeasta aiheesta (tai kun hän puhuu Ranskan vallankumouksesta, hän oikeastaan puhuukin koko ajan Les Misérablesista). Nykypäiväinen kulttuurisota taas on vahvasti sidoksissa Hollywoodiin ja elokuvatuotantoon.

Laulaja Charli XCX:sta tuli Kamala Harrisin virallinen tukija brat-meemien jälkeen, ja kun Taylor Swift julkaisi Instagramissaan tukensa Harrisille, oli tämä merkki faneille vaatia muitakin nasiartisteja avaamaan sanaisen arkkunsa. Erityisesti megajulkisuuteen ponnahtanut Chappell Roan osoittautui sopivaksi kohteeksi.

Ne, joille Chappell Roan ei ole tuttu: kyseessä on artistin luoma drag-hahmo, ja projekti on ollut pitkään pystyssä sosiaalisessa mediassa. Hän on puhunut avoimesti mielenterveydestään ja seksuaalisesta suuntautumisestaan sekä harjoittanut aktivismia erityisesti trans-yhteisön ja palestiinalaisten puolesta. Hän kieltäytyi Bidenin kutsusta esiintyä Valkoisessa talossa tämän Israelin tukemisen takia. Varsinainen julkinen läpimurto tapahtui vasta tänä keväänä Good Luck, Babe! -sinkun myötä.

Chappell Roan kuitenkaan ei toiminut fanien vaatimalla tavalla: hän totesi, ettei voi julkisesti antaa kannatustaan demokraateille, jotka ovat tehneet konservatiivien kanssa liikaa kompromisseja esimerkiksi trans-oikeuksien kanssa sekä avoimesti tukeneet Israelia. Kun hän sanoi ”molemmilla puolueilla olevan suuria ongelmia, joita pitää voida kyseenalaistaa”, päätteli kroonista someriippuvaisuutta potevat ihmiset hänen siis olevan Trumpin kannattaja – hänen setänsäkin on republikaani! Varmasti yksikään toinen valkoinen amerikkalainen ei jaa samaa kohtaloa...

Myöhemmin hän joutui tarkentamaan lausuntoaan ja totesi vihaavansa Trumpia sekä äänestävänsä Harrisia (asia, mitä demokratiassa kenenkään ei tarvitsisi tehdä), mutta tarkoitti, että äänestäminen ja kannatuksen tarjoaminen olevan eri asioita. Hän myös pyysi ihmisiä olemaan aktiivisempia paikallispolitiikassa sekä ottamaan asioista itse selvää eikä toimimaan julkkisten sanomisten mukaan.

Järkevälle ihmisille mikään tässä ei ole erityisen kontroversiaalista:

1. Sekä demokraatit että republikaanit ovat antaneet tukensa Israelille, ja kenenkään ei todellakaan pitäisi fanittaa poliitikkoja sokeasti vaatimatta heiltä enemmän

2. Kenenkään ei pitäisi äänestää yhtään ketään sen takia, että joku pop-tähti pyytää heitä tekemään niin

3. Paikallispolitiikalla on hyvin merkittävä osa amerikkalaisten elämässä, ja konservatiivit tietävät tämän erittäin hyvin (kuten esimerkiksi kirjastojen ahdistelusta huomaa)

Tämä ei kuitenkaan auttanut asiaa, koska internet oli jo tehnyt päätöksensä: Chappell Roan on petturi, joka ei toimi juuri kuten häneltä pyydetään. Hän haluaa hyötyää queer-kulttuurista (vaikka on itse lesbo, mutta seksuaalivähemmistöön kuuluvien naisten identiteetti on aina kyseenalaistettavissa), mutta ei antaa mitään takaisin. Hän riskeeraa marraskuun vaalit, joissa on pakko valita kahden eri vaihtoehdon välillä, eikä Israelista puhuminen nyt auta mitään tässä vaiheessa.

Mitä sille aiemmalle aktivismi-innolle oikein tapahtui? Tai kritiikille MAGA-uskovaisia kohtaan, jotka nielevät Trumpilta aivan kaiken kyseenalaistamatta yhtään mitään? Ylipäätään missä vaiheessa on alettu olettamaan, että muusikoiden pitäisi toimia kiltisti status quoa ja poliittisia puolueita miellyttäen? Aikoinaan tuota pidettiin lähinnä myötähäpeää aiheuttavana käytöksenä.

On toki selvää, mitä lokakampanjan takana todellisuudessa on: oikeastaan kaikki Chappell Roania kritisoineet, viraaliksi menneet tilit paljastuivat siionismin kannattajiksi ja palestiinalaisaktivismia kritisoiviksi tileiksi. Valitettavasti kaikilla ei kuitenkaan ole sen vertaa kriittistä ajattelukykyä, että ymmärtäisi, mistä on kysymys, ja naisia on kovin helppoa vihata netissä. Tai oikeastaan netin ulkopuolellakin, kuten Sinéad O'Connorille aikoinaan kävi hänen kritisoidessaan katolisen kirkon tapaa peitellä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Ongelmana myös on, ettei ketään lokakampanjaan osallistunutta oikeastaan kiinnosta Chappell Roanin selitykset asiasta. Tämä on valitettavasti asia, jonka moni tyttöporukoissa kasvanut oppii etenkin, jos on jollain tapaa vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa: monesti ihmiset vain haluavat tahallaan ymmärtää väärin, koska sillä voi kontrolloida ja kiusata toista osapuolta. Tämä toistuu jatkuvasti ja vielä pahemmin sosiaalisessa mediassa, jossa ikävä kyllä yleisesti opitut asiat kuten anteeksi pyytäminen itse asiassa vain pahentavat tilannetta. Koska heikommin piilotettuja sääntöjä oppivat eivät tätä heti ymmärrä, he tapaavat selitellä itseään vilpittömästi, mutta yleensä tämä johtaa vain pahempaan kohteluun ja tahalliseen väärinymmärtämiseen. Muistelen Lindsay Ellisin tapauksen, jolloin täysin harmittomasta kommentista nostettiin aivan perusteeton kohu. Yleisesti ottaen netissä ei kannata reagoida tällaisiin kommentteihin mitenkään - hyvän esimerkki tästä on James Rolfe (AVGN), joka ei tartu syötteihin koskaan.

Olen itse ollut samanlainen ja monesti aiheuttanut väärinkäsityksiä sanomisillani ja käytökselläni. Aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka maailma toimii, joten osaan suhtautua nykyään tällaisiin tilanteisiin vähättelevästi (edgynä teininä otin myös mielelläni pahiksen roolin, jos oli pakko). En usko, että ketään oikeasti kiinnostaisi syyni tai selittelyni, ja parempi on vain olla hiljaa sekä niellä ylpeytensä tai joissain tapauksissa lähteä kokonaan pois maisemista. Kävin hetken aikaa eräällä suomalaisella cosplay-aiheisella Discord-kanavalla, mutta lähdin sieltä melko nopeasti pois tajutessani liian monen käyttäjän toimivan samanlaisella tunnevetoisella väärinymmärtämisellä. Lisäksi koin joillekin käyttäjille olevan hyväksyttävämpää olla töykeitä, kun taas toisille ei.

Kyseessä ei toki ole mitenkään ainoa vastaava yhteisö, ja tämä tapaa toistua kaikissa isommissa yhteisöissä. Huomasin esimerkiksi vastaavaa tapahtuvan jossain vaiheessa muuten minua miellyttäneessä Mastodonissa, kun joku kehtasi haastaa yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä – eikö me lähdetty pois Twitteristä/X:stä juuri tällaisen kulttuurin takia?

Tällaisen ryhmäkäytöksen vuoksi en ole koskaan kokenut kuuluvani oikein mihinkään yhteisöön, vaikka koen olevani kaukana mistään ihmisvihaajasta. En voisi ikinä olla Chappell Roanin kaltainen julkkis, joka ponnahtaa todella nopealla tahdilla superjulkisuuteen, palkitaan MTV:n Video Music Awardsissa ja tämän jälkeen alkaa saamaan jatkuvaa kritiikkiä kaikkea edustamaansa kohtaan.

Chappell Roan myös mielenterveyspuheen edistäjänä osaa pistää stopin asioille, ja on viimeaikaisen pyörityksen takia perunut esiintymisiään sekä pyytänyt, että fanit ymmärtäisi rajansa: hän ei esimerkiksi halua, että parasosiaaliset fanit tulevat koskettelemaan ja pussailemaan häntä ilman lupaa. Tämä on mielestäni täysin normaali pyyntö, mutta jotkut fanit ovat halunneet ymmärtää hänen olevan ylimielinen ja epäkiitollinen faneja kohtaan. Kuinka monen naisartistin tarvitsee palaa loppuun, että tällaisesta fanikulttuurista päästään eroon?

Tällä viikolla Chappell Roan peruikin esiintymisensä viikonlopun All Things Go -festareilla: hän totesi, ettei hänen henkinen hyvinvointinsa ole tällä hetkellä siinä kunnossa, että hän jaksaisi antaa kaikkeaan esityksessä. Hänen esiintymispaikallaan esiintyi paikallisten drag-artitien tanssiesitys (hänellä on tapana ottaa lämppäreiksi kunkin paikkakunnan drag-artisteja heidän näkyvyydensä lisäämiseksi).

Faneille tämä tuotti pettymyksen, koska he olivat maksaneet vain Chappell Roanin näkemisestä eikä muista esiintyjistä. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään soolokonsertista vaan festivaalista, jota on kutsuttu ”lesbojen Coachellaksi”: esiintyjinä oli muun muassa MUNA (heh), Ethel Cain, Reneé Rapp ja Towa Bird, eli artisteja, joista varmasti Chappell Roanin fanit pystyvät nauttimaan vain antaessaan heille mahdollisuuden.

Joka tapauksessa kuka tahansa festarikulttuuriin tottunut ymmärtää, ettei mihinkään festivaliin lähteminen yhden artistin takia ole järkevää – näin voi toki tehdä omalla vastuulla, mutta ei ole mitenkään epätyypillistä, että se oman lempparin esiintyminen peruuntuukin samana aamuna (ja tämän saa ehkä tietoonsa jostain Instagramin tarinoista, jos kyseistä sovellusta edes käyttää).

Itse uskonkin, ettei kaikki asiasta valittavat ole oikeastaan musiikkifaneja, vaan he pitävät konsepteista: Chappell Roan on nyt kuuminta hottia, ja olisi kiva saada someen kuvia todisteeksi siitä, että on käynyt hänen konsertissaan. Onneksi kuitenkin festareiden artistit antoivat tukensa kollegalleen ja esittivät myös covereita hänen kappaleistaan.

Saa nähdä, tekeekö Chappell Roan saman kuin Mitski, joka nykyään esiintyy vain pienillä, paikallisilla lavoilla inhottavan fanikulttuurin seurauksena. Tumblr-indiemusiikosta outoon, nörttien videopelikonsolisotia muistuttavaan pop-fandomiin pomppaaminen ei varmasti ole helppoa.