1.6.2024

Silloin tällöin tapanani on kaivaa lapsuudenkotini nurkkia ja löytää aina uudestaan jotain, jonka olemassaolon olen ehtinyt jo unohtaa. Tällä kertaa mukaan tarttui vanha Kolumbuksen "Mitä internetissä voi tehdä?" -ohjevihko. Tämä on versio 2.0 ja tullut Elisa ADSL -paketin mukana - muistan hankkineemme sen jossain vuoden 2003 tai 2004 kieppeillä, mutta teksti on hyvin ysärin lopun makuinen.

Kuvia klikkaamalla saat ne isommaksi.

Kroonisesti internet-riippuvaisena nuorena oli pakko opetella asioita itse, koska esimerkiksi nettiyhteyden katkeaminen ei ollut muusta perheestä niin suuri katastrofi, eikä heillä olisi ollut asian ratkaisemiseen edes mitään osaamista. Elisalla kuitenkin oli ihan suomenkieliset ja kuvalliset palikkaohjeet purkkien käyttöön, joten mikäli oli edes pienintäkään kiinnostusta yrittää ratkoa asioita itse, se onnistui kyllä vaikkei mitään osaamista olisi ollutkaan. Nyt aikuisena olen työskennellyt parin sote-alan järjestelmän parissa ja todennut, että ihmiset oppivat kyllä, kunhan ohjeet ja dokumentaatio on tarpeeksi selkeää.

Netiketti eli internetin käyttäytymissäännöt lienee melko katoava luonnonvara nykyisessä somekeskustelukulttuurissa: "Valitettavan moni luulee Internetin olevan henkilökohtainen turhautumien ja aggresioiden purkautumispiste - fanaatikoista puhumattakaan. Verkkokeskusteluissa liikkuva fanaattisuus on välillä uskomattomampaa kuin Internetiä käyttämättömälle ihmiselle pystyy selittämään."

... Niin. Nörttien jankkaaminen pienistä asioista on voinut olla melko rasittavaakin - mutta tämä nykyinen X:ssä näkyvä, minua vanhempien ihmisten keskustelukulttuuri netissä on jo todella epämiellyttävää.

"Siksi virtuaaliyhteisöjen vaikutus onkin, että ne korostavat ihmisen omaa, todellista identiteettiä, ja antavat vain vähän arvoa yksilön ulkosille ominaisuuksille kuten iälle, sukupuolelle ja painolle - jopa rodulle tai koulutustaustalle. Verkon virtuaaliyhteisöissä jokainen onkin periaatteessa tasa-arvoinen ja hänen arvostuksena perustuu hänen mielipiteisiinsä, ja kykyynsä tai taipumukseensa auttaa ja viihdyttää muita."

No, todellisuudessa moni varmastikin oletti toisen osapuolen olevan joka tapauksessa mies. Olenhan itsekin "esiintynyt miehenä" internetissä - toisin sanoen niin, etten koskaan kertonut lihavankilastani juurikaan mitään, ja tämä vain oletettiin. En kokenut tarpeelliseksi korjatakaan asiaa, enkä tiedä olisinko edes halunnut korjata. Tämä ajatus "todellisesta identiteetistä" on kuitenkin varmasti se perimmäinen syy, miksi ihastuin internetiin jo hyvin nuorena.

Mitä siellä internetissä voi sitten tehdä? Ohjekirja antaa itse asiassa aika laajankin vastauksen: lähettää sähköpostia, jakaa tiedostoja, tehdä kotisivuja, lukea uutisia keskustella muiden kanssa ja jopa katsoa elokuvien trailereita. Jälkeenpäin mietittynä on suorastaan hassua, miten paljon aikuiset kyseenalaistivat omaa netissä roikkumistani (joka kuitenkin oli vähäisempää kuin keskimääräinen kännykällä roikkuminen nykypäivänä).