27.10.2024

Tänä viikonloppuna oli Yuureicon, josta olen postaillut Mastodon-tililleni silloin tällöin.

Yuureiconin tarkoitus oli olla Halloween-teemainen K-18 con-tapahtuma (tästä myös nimi yuurei, joka tarkoittaa aavetta – tosin tämä kirjoitettu lähes kaikkialla yūrei, mikä ei taivu hashtageihin eikä oikein suomalaiseen ääntämiseenkään). Kauhueemaa en nähnyt paikalla kovinkaan paljoa muutamia koristeluja ja ohjelmatarjontaa lukuunottamatta.

Yuureiconin suurin ongelma ennen tapahtumaa oli ehdottomasti heikko tiedotus: olennaista infoa kuten järjestyssääntöjä ei julkaistu kuin vasta todella lähellä tapahtumaa, ja uusista päivityksistä ei juurikaan tiedotettu tapahtuman nettisivuilla eikä somekanavilla. Con-tapahtumiin keskittyvässä Discord-kanavassa eli Piirissä kuulemma kyseltiin sitä sun tätä, mutta vastauksia tuli niukasti tai ne eivät olleet kovinkaan avaavia. Itse en tosin kyseisellä kanavalla ole, eikä ensisijaisen tiedottamisen pitäisi mielestäni muutenkaan tapahtua Discordissa.

Koska tapahtumasta ei tiedotettu tarpeeksi, ei tieto sen olemassaolosta ylipäätään levinnyt tarpeeksi laajalle. Tämä näkyi itse tapahtumassa: ihmisiä oli melko vähän ja tilaa oli paljon. Tietysti mukavaa, että on tilaa hengittää ja sekä istua alas. Ongelmana tosin oli, ettei tekemistäkään ollut ihan hirveästi – luentosaleja oli kaksi, eikä näissäkään ollut koko aikaa ohjelmaa pyörimässä. Päättäjäisten ja viimeisten ohjelmien välillä oli noin tunti aikaa, ja kun tässä vaiheessa ei enää hirveästi ollut mitään tekemistä, lähtivät monet varmastikin jo kotiin.

Myyntipöytähuoneen, taidekujan sekä yläkerrassa olleen artesaanialueen kiersi nopeasti. Rytmipelipiste löytyi, vaikka harmikseni siellä ei ollut Pop’n’Musicia – no, taikojenkin hakkaaminen käy… Meidokahviloita en juurikaan harrasta, joten siitä en osaa mitään sanoa. Lisäksi tapahtumassa oli animekaraoke, jossa en kyllä käynyt, mutta ilmeisesti kävijät kokivat sinne löytämisen hankalaksi.

Tapahtuma myös järjestettiin samaan aikaan Helsingin kirjamessujen kanssa, jolloin esimerkiksi isot mangamyyjät olivat luonnollisesti suuremmilla myyntiapajilla. Myös kirjamessujen kävijäkunta menee jonkin verran ristiin Yuureiconin kohdeyleisön kanssa, joten jatkossa on hyvä tarkistaa, onko muita suuria tapahtumia tulossa päällekkäin.

Ohjelma, jota kävin katsomassa, oli hyvää. Erityisesti kimononäytös opetti paljon uutta, ja ihailin puhujien luontevuutta selittää asioita touhuamisen lomassa. Pidin myös Espoon kulttuurikeskuksen ohjelmasaleista (penkit olivat pehmeät ja kaikilta istumapaikoilta näki hyvin), ja varsinkin pimeä Louhisali sopi erinomaisesti kauhuteemaiseen ohjelmaan. Muutenkaan kulttuurikeskuksen tiloissa ei minulla ole moittimista, ja esimerkiksi Sibeliustaloon verrattuna paikka on hyvä cosplay-kuvien ottamiseen. Myös bussi- ja metroasema sekä ruokapaikat olivat aivan vieressä.

Myös minä olin Yuureiconissa myös ohjelmanpitäjänä, koska halusin kokeilla ohjelmanpitämistä jossain muualla ja lisäksi kauhuteemainen tapahtuma antoi uutta inspiraatiota. Pidin aiemmin kirjoittamani blogitekstini Perustuu tositapahtumiin laajennettuna luentona ”Japanilaiset pseudodokumentit”. En ole itse asiassa varma, tuleeko ohjelma myöhemmin nettiin vai ei, mutta postaan sen sivujen linkkiosioon, jos tulee.

Sitten vähän tilitystä ohjelmanpitäjän näkökulmasta...

Olin saanut lauantaina kello 12:08 ohjelmavastaavalta sähköpostin, jossa pyydettiin olemaan ajoissa ja toimittamaan materiaali tekniikalle jo edellisen ohjelman päätyttyä. Lisäksi suositeltiin ohjelman tuomista USB-tikulla – ohjeissa ei mielestäni varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta miksi näin myöhään? Minulle jäi myös vähän epäselväksi, olisiko ohjelma haluttu lopulta pilvessä vai tikulla.

Olin valmiina menossa ohjelmasaliin jo 15 minuuttia ennen ohjelmaani, mutta salin ovi oli lukossa. Ajattelin, että mahdollisesti siellä on vielä edellinen ohjelma käynnissä yliajalla, joten odottelin vielä hetken. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten kysyin järjestyksenvalvojalta, onko edellinen ohjelmanpitäjä vielä salissa. Siellä ei kuulemma ollut ketään pitkään aikaan, joten pyysin häntä avaamaan oven. Kyseinen järkkäri ei ollut varma, toimiiko hänen avaimensa tähän oveen, mutta onneksi toimi… Mistä olisi pitänyt muutenkäydä pyytämässä, että pääsisin valmistelemaan luentoa? Tekniikka ja muut vänkärit olivatkin jo salissa, kun sinne sitten hiippailin.

Saliin saapuessani totesin, ettei lavalla ollut missään läppäriä. No, läppäri oli kulman taka piilossa AV-tilassa – muuten kiva, mutta tällöin ainoa keino esittää ohjelma on seisoa lavalla ja vaihtaa slaidit pointterin avulla. Tämä tarkoittaa, ettei esimerkiksi esityksen muistiinpanoja ole ohjelmanpitäjälle saatavilla, ellei pitäisi ohjelmaa piilossa (tämä ei toki minua itseäni haittaisi, oikeastaan tällainen SOUND ONLY -meininki SEELE-tyyliin olisi sopinut luentoon ihan hyvin…).

Koskan yritän päivittäin parhaani mukaan esittää ihmistä lihavankilani alla, en osaa improvisoida tai puhua luontevasti noin vaan. Koen itselleni hyväksi tavaksi kirjoittaa luentoni suoraan tekstiksi ja laittaa tämä käsikirjoituksen sellaisenaan esityksen muistiinpanoihin – olen kuitenkin ensisijaisesti kirjoittaja enkä esiintyjä, ja luentojeni pääpainotus on tässä tekstissä (myös slaidini voivat olla kämäisiä, koska en priorisoi visuaaleja). Joidenkin mielestä tämä voi olla vähän pleb tapa pitää ohjelmaa, mutta tällä tavalla vältyn mahdollisilta melttareilta ja täydeltä jäätymiseltä.

Vaikka ei nyt suoraan tekstiä lukisikaan, niin esityksen muistiinpanot ovat kuitenkin ihan yleisesti käytetty apukeino – siksi se ominaisuus kaikissa yleisimmissä esitysohjelmistoissa on. Olin siis hieman hämilläni, kun tämä tuntui olevan jotenkin erikoinen pyyntö. Minä myös aina kieltäydyn pointterin käytöstä, koska luotan mekaaniseen ja vaihdan slaidit mieluummin ihan vain tietokoneen näppäimistöllä. Pointterit kun eivät ole täysin luotettavia – tämä tuli ilmi esimerkiksi lauantain kimononäytöksessä, jossa pointterista loppui patterit kesken kaiken ja ohjelmanpitäjän piti huudella tekniikalle, milloin slaidin sai vaihtaa. Käytin sitä nyt, mutta se oli mendokusai.

Koneen saaminen lähemmäksi lavaa ei pitäisi olla mikään mahdottomuus: tämä onnistuu tarpeeksi pitkällä HDMI-kaapelilla sekä USB-jatkojohdoilla (joita minulta olisi löytynyt kotoa, jos olisin tiennyt ottaa niitä mukaan). Ylipäätään isoin ongelmani oli, ettei ohjelmavastaavalta ollut tullut tästä tarpeeksi infoa etukäteen. Vai olisiko minun pitänyt itse tajuta kysyä?

Toinen tekniikkaongelma oli videoissa: minulla on näiden kanssa AINA ongelmia, koska coniläppäreissä tuntuu olevan vanhentuneet softat ja codecit, tai jotain. Nyt olin tallentanut ohjelman sekä LibreOfficen tiedostoksi että PowerPointiksi omalla työkoneellani (Desuconeista olen oppinut, ettei LibreOfficen löytyminen koneilta ole mikään itsestäänselvyys), ja varmistin molempien tiedostojen toimivan sekä henkiläkohtaisella että työläppärillä moitteettomasti. No, ei, videoita ei voinut syystä tai toisesta pyörittää, ja aikaa ongelman selvittämiseen ei hirveästi ollut.

Molemmista ongelmista selvisin sillä, että minulla oli oma läppäri mukana. Otan sen aina mukaani, koska olen aina pahimpaan varautuva ihminen ja törmännyt turhan usein ongelmiin conitekniikan kanssa, eikä palautteeni tunnu muuttavan mitään. Nyt siis sain muistiinpanot mukaan niin, että esitys tuli omalta läppäriltäni LibreOfficen kautta, ja conin läppäri oli minulla edessäni lavalla vain muistiinpanoja varten.

Omasta läppäristäni esitetyissä slaideissa toimi videot mutta ei ääni, ja vaikka olisin tämän voinut varmasti itse korjata nopeasti, en kokenut ylimääräistä säätämistä tässä vaiheessa tarpeelliseksi (videot olivat lähinnä viihteellinen lisä). Ohjelmaan muuten olin suht tyytyväinen, vaikka suoraan sanottuna olisin voinut kyllä vetää sen paremmin. Tästä toki syytän vain itseäni. Louhisali muuten oli erinomainen paikka pitää ohjelmaa. Seuraavaksi se läppäri lavalle, pliis.

Minusta tällainen säätö kuitenkin kertoo, ettei ohjelmavastaavalla tai jollain muulla taholla ole ollut tarpeeksi hyvää käsitystä siitä, miten luentopainoitteinen ohjelma toimii ja mitä siihen tarvitaan. Kaikki conit eivät ole luentopainoitteisia, mutta luentoja on kuitenkin jokaisessa conissa, joten asiaan olisi hyvä perehtyä tarkemmin. Päättäjäisissä tunnuttiin hehkutettavan enemmän Yurei-hubia, joka on ”DESU-TV:n kaltainen sketsiohjelma”. En pidä tätä mitenkään vääränä, mutta kannattaako tällaisia oikeasti priorisoida uudessa tapahtumassa? Tosin en erityisemmin välitä DESU-TV:stäkään… Näitä hub-videoita olisi joka tapauksessa voinut käyttää enemmän hyväksi tapahtuman tiedottamisvaiheessa, koska ne selvästi viihdyttivät kävijöitä.

En halua olla uudelle tapahtumalle liian ankara. Menin kesällä avoimin mielin Kotae Expoon, ja yllätyin positiivisesti. Yuureicon-viikonloppu vaikutti sujuvan ilman mitään suurempia katastrofeja, ja toivon mukaan ihmisillä oli mukavaa. Silti en usko, että tapahtuma vastasi sen hintaa (45 euroa, ja lisäksi erikseen myyty iltabileranneke). Aikuisille kävijöille pelkkä conihengaus ei yleensä riitä viihdykkeeksi, ja esimerkiksi omalla ystävälläni oli lautapeli mukana varuiksi. Itse en pettynyt, koska en odottanut paljoa, eikä sisäänpääsykään maksanut minulle mitään.

Ongelmia järjestäjäpuolella on varmasti ollut: tapahtumaa järjestettiin vähän turhan pitkän aikaa, jolloin kaikki vastaajat eivät välttämättä olleet mukana loppuun saakka, ja loppusyksyn flunssakausi varmasti vähensi myös työvoimaa. Kulttuurikeskus oli tilana hyvä, mutta siihen kuuluu sellaisia rajoitteita, joihin järjestävät eivät ole voineet vaikuttaa.

Toivon mukaan tapahtuma vielä järjestetään ja haasteista opitaan. Toivottavasti tapahtuma yrittäisi myös profiloitua vahvemmin vaikka siihen kauhuteemaan kuin vain K-18 -leimaan: nyt minulle jäi tapahtumasta vähän sellainen olo, että haluttiin vain järjestää toinen aikuisille suunnattu tapahtuma Desucon-tapahtumien rinnalle sekä saada kahdet iltabileet.

Toivoisin myös, että Yuureicon menisi mukaan Kompassiin kuten muutkin vapaaehtoistapahtumat. Tämä helpottaisi ohjelmanhakua ja ohjelmakartan rakentamisesta. Suosittelen näitä uusia tapahtumia myös jättämään VIP-liput vasta myöhempiin tapahtumiin – nyt homma näyttäytyi lähinnä tyhjinä penkkiriveinä ohjelmasaleissa.