Tutkimatonta

Kotae Expo 2024

7.7.2024

Uutuutta Tampereella

Edellisessä postauksessa Hypeconista kerroin, että seuraava tapahtuma olisi Desucon 2024 – no, ylläpitäjälle tapahtuikin sellainen menneen maailman asia kuin koronavirustartunta, joten ei ollutkaan. Siispä kävin viime viikolla Kotae Expossa Tampereella. Tämä olikin kuin olisi ulkomaille mennyt, koska en ole Tampereella käynytkään sitten vuoden 2019 Traconin ja pandemiasta alusta lähtien ainoat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tapahtuneet matkailut ovat olleet Lahdessa Desuconissa. Erittäin mukava kesäkaupunki tuo Tampere.

Good Omens -puisto. :D

Mutta, asiaan. Kyseessä oli siis aivan ensimmäinen Kotae Expo -tapahtuma, ja nettisivuilla tapahtumaa kuvaillaan näin:

”Kotae Expo on vapaaehtoisvoimin järjestettävä japanilaiseen ja korealaiseen populaarikulttuuriin keskittyvä suurtapahtuma Tampereella. Ohjelmistossa tullaan näkemään puhe- ja esitysohjelmien rinnalla paljon osallistavaa ohjelmaa, kuten työpajoja, cosplay- ja k-pop kilpailuja, muotinäytöksiä, cosplay-tanssiaiset ja paljon muita ohjelmia, joihin pääset osallistumaan myös itse. Tapahtuman myyntipöytäsali, artesaanit, taidekuja ja kirpputori tarjoavat myös kattauksen tapahtuman aihepiirien tuotteita. Tapahtuman järjestää voittoa tavoittelematon yhdistys Kotae ry.”

Lippuja tapahtumaan sai hyvin ilman mayhemia, ja rannekkeiden vaihto oli kivasti toteutettu: rannekkeen nimittäin pystyi käydä vaihtamassa perjantaina naamiaisasuliike Metkusessa, joka sijaitsi aivan Omenahotellin vieressä keskustassa. Samalla liikkeestä sai alennuksella ostettua tuotteita ranneketta vastaan, ja sainkin sitten puuttuvat peruukkiliimat, -liimanpoistajat sekä -myssyt hankittua siinä samalla.

Cossina budjetti-Crowley (kuvaajana Petteri Uusitalo).

Suomen Comiket?

”Hallicon” on ties kuinka pitkään ollut jo vähän pilkkanimikin tapahtumille, joissa ei juurikaan ole mitään tekemistä hallissa seisoskelun lisäksi (tai pihalla seisoskelun/ruohon koskettamisen niissä tapahtumissa, joissa sisällä ei mahtunut edes hengittämään). Suomalaiset tapahtumat ovat päässeet tuosta vaiheesta yli aikoja sitten, ja vaikka Kotae Expo ensinäkemältä voisikin tällaiselta tapahtumalta vaikuttaa, se ei oikeastaan sitä ole!

Nimensä mukaisesti Kotae Expo ei ole tyypillinen suomalainen con-tapahtuma, joka keskittyy puheohjelmaan, vaan päätähtenä oli myyntialue – tarkemmin kuvailtuna indietaiteilijoiden kojut, joita suomalaisissa tapahtumissa on nähty taidekujilla. Nyt ei oikein voinut enää puhua ”kujasta” kun kyseessä oli kokonainen taidehalli. Suomessa taidekujalaisten omakustannetöiden laatu on noussut kovaa tahtia, ja erilaisten tuotteiden kirjo oli laaja: on akryylicharmia, shakereita, avainnauhoja ja omakustannesarjakuviakin.

Sunnuntaina tilaa oli vielä enemmän.

Olikin ilo olla tapahtumassa, jossa pöytiä oli paljon ja tilaa selailuun riittävästi. Ja jos ei olisi niin sosiaalisesti rajoittunut kuin allekirjoittanut, olisi myyjien kanssa hyvin mahtunut ja ehtinyt juttelemaan pidempäänkin ilman, että häiritsee muita.

Koen, että joissain tapahtumissa taidekujien ahtaudesta palautteen antaminen nähdään henkilökohtaisena hyökkäyksenä vastaavia ja järjestäjiä kohtaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Asia nyt vaan on niin, että esimerkiksi Desuconin taidekuja on tajuttoman ahdas, eikä kävijöitä juurikaan kiinnosta miltä palaute asiasta järjestäjäpuolesta tuntuu (minun mielestäni ei pidäkään kiinnostaa, miksi tapahtumista muuten pyydettäisiin palautetta?).

Rakastan transformatiivisia fandomeja sekä erityisesti japanilaista omakustannekulttuuria: kulttuuria, jossa pääpointti on yhteisön rakentamisessa sekä kirjoittajien/taiteilijoiden ja lukijoiden/muiden seuraajien vuorovaikutuksesta keskenään. Näenkin Kotae Expossa paljon potentiaalia tällaisen kulttuurin kehittämisessä – kyllä, meillä on omakustanteisiin pienlehtiin keskittyvä Zine Fest sekä spefipiirien Finncon, mutta ne eivät ole kovinkaan helposti lähestyttäviä otakukulttuurin näkökulmasta. Tässä Kotaella on oiva tila täytettävänä – henkilökohtaisesti toivon, että se vaalisi juuri omakustanneperinnettä.

Pöytien sijoittelu oli myös järkevästi toteutettu: esimerkiksi bongasin samalta riviltä vierekkäin kolme pöytää, joissa vilahti Crowley ja Aziraphale, ja näiden läheisyydessä taas näkyi Stede Bonnetia ja Astarionia. Ihan näin itseäni tyypittelemättä, on hyvin todennäköistä näiden hahmojan fanikunnan olevan enemmän tai vähemmän samoja tyyppejä, joten tällainen teemoittelu toimi hyvin (se myös vaatinee vastaavalta jonkinlaista tietämystä asioista). Lisäksi eri päivinä vaihtuvat pöydät oli sijoiteiltu hallin päätyyn, joten näiden navigointi seuraavana päivänä oli helppoa. Kaupallisten toimijoiden pöydät taas löytyivät seinien vierestä, jolloin ne eivät vieneet huomiota indieporukalta.

Ikävä kyllä myös siellä kaupallisten toimijoiden puolella oli piraatteja myyvä pöytä, jonka olen nähnyt aiemmin tapahtumissa (firma taitaa olla puolalainen). Sitä toivoisi, että oltaisiin jo päästy eroon ilmiöstä, jossa joku käärii rahaa fanitaiteella printatuilla hiirimatoilla – olen viimeinen henkilö, joka voi jeesustella piratismista, mutta tähän vedän rajan.

Ohjelma ja conihengaus

Kotae Expon ohjelma painotti osallistuvuutta, eli urheiluhallissa oli eri pisteitä, jossa oli muun erilaisia muassa näytöksiä tai tanssiharjoituksia. Puheohjelmaakin oli jonkin verran, mutta vähemmän. Jos muistelen itseäni nuorena coneissa, muistan kokeneeni ohjelmasaleihin menemisessä olevan suuri kynnys – mitä jos käyttäydyn väärällä tavalla, mitä jos en tykkäkään ohjelmasta, saako sitten lähteä kesken kaiken vai onko se epäkohteliasta ja sitten kaikki vanhemmat ihmiset mulkoilevat minua vihaisesti? Kun ohjelmaa ripotellaan tällä tavalla ympäriinsä matalalla kynnyksellä (ei paineita katsoa näytöstä loppuun, jos ei siltä tunnu), nuoremmat kävijät tiedostavat sen olemassaolon.

Hengailutilaa siis riitti, ja ennen kaikkea hengailun mukavuuteen oli panostettu: pöytä- ja istumapaikkoja oli paljon, ”lojumistilan” lattialla oli useampi säkkituoli loikoiluun ja paikalta löytyi Ropeconista tuttu lautapelikirjasto sekä kaupungin kirjastopalveluiden järkkäämä mangakirjasto (kirjastokulttuurin mainostaminen on aina hyvästä).

DIY-taidekeräilykorttien puuhastelua - jätin myös omani.

Hallista löytyi myös pöytiä, joiden äärellä oli mahdollista piirtää. Aikanaan animefanien mieluisin harrastus oli piirtää yhdessä, ja itse jopa uskaltauduin puhumaan tuntemattomien kanssa hetken yhdessä piirtäessämme hiljaisuudessa. Aikanaanhan suomalaisilla piirtämisharrastajilla oli yhteisönä Kupoli, mutta tällaista ei enää oikein ole. Pidän joka tapauksessa ideasta, että taidemyyntiä painottavassa tapahtumassa oli paljon piirtämiseen liittyviä pajoja ja aktiviteettia.

Conihengausta mieleeni.

Puheohjelmasta kävin katsomassa vain kunniavieras Gen Takagin luennon manzaista ja hänen #suomimanzai-projektistaan. Takagi oli livenä yhtä sympaattinen kuin netissäkin, ja hänen suhtautuminen komediaan taiteenlajina oli ihailtavaa: luennolla tuotiin esille komedian sääntöjä ja korostettiin, että säännöt pätevät kaikkialla, mutta eri kulttuureissa vain painotetaan eri osa-alueita.

Idea manzain tuomisesta osaksi suomalaista komediakulttuuria voi kuulostaa oudolta, mutta itse näen sen hyvinkin mahdollisena: tämä ehkäpä siksi, että olen nähnyt kuinka japanilaiset South Parkin fanit ovat omaksuneet amerikkalaisen satiirin ja yhdistäneet sen omaan komediakulttuuriinsa. Projekti toki kannattaa aloittaa alakulttuurien parissa, ja nythän Takagi oli kertomassa aiheesta juurikin animetapahtumassa.

Cosplay-tanssiaiset

Cosplay masquerade ball on ulkomailla tutumpi konsepti, Suomessa historialliset tanssit lienee eniten tuttu Ropeconin yhteydessä. Animetapahtumissa en cosplaytanssiaisiin ole aiemmin kuitenkaan törmännyt, mutta Kotaessa tällaiset järjestettiin vaihtoehtona enemmän bilettämistä painottaville iltabileille sekä K-18 loungebileille.

Hieman taustatarinaa: en koskaan tanssinnut vanhoja lukiossa. Paitsi että näin tapahtuman liiallisena rahanmenona, ajatus jonkun herran parina tanssimisesta neidin roolissa tuntui oudolta ja väärältä enkä muutenkaan kokenut kuuluvani joukkoon. Pidän kuitenkin tanssimisesta, ja historialliset tanssit kiinnostavat minua niiden nörttiaspektin vuoksi.

Odotin tanssiaisia innolla ja väänsin nopean Bridgerton-henkisen Crowley-cosplaynkin sitä varten. Alunperin tarkoitus oli tehdä mekko, mutta lopulta koinkin enemmän vetoa herran rooliin. Tämä ei osoittaunut ongelmaksi, koska tanssisalissa vaikutti olevan enemmän niitä, jotka halusivat kokea tanssiaiset neidin roolissa.

Monet muutkin cossaajat olivatkin valmistautuneet tanssiaisiin upein teemaan sopivin puvuin, ja on sinänsä harmi, että tanssiaiset järjestettiinkin tavallisessa konferenssisalissa ilman minkäänlaista estetiikkaan panostamista (kuvani olivat myös huonolaatuisia ilman kunnollista valaistusta, joten niitä ei ole). Minussa on sen verran esteetikon vikaa, että arvostan koristeluun ja hienosteluun panostamista. Minkäs voin, kun kasvoin kodissa, jossa tällainen valmistelu tiskirättienkin värisävyn miettimiseen asti oli Vakavaa Liiketoimintaa… Tapahtuman meidokahvila oli muuten erinomaisesti sisustettu ja väriteema hiveli silmää, joten siitä on hyvä jatkaa!

Sinä, joka olit Cloudina tässä koltussa tanssiaisissa: olet hieno ihminen.

Tanssiminen itsessään oli silti mukavaa, vaikka en ole varma, sopiiko tällainen askelten ulkoaopettelu välttämättä niin hyvin cossaajien tapahtumaan – paikoin joistakin tansseista tuli vähän mieleen koulun liikuntatunnit, etenkin niistä parista tyypistä, jotka vähän hermostuivat kun muut eivät osanneet jotain tanssia tarpeeksi hyvin. Sori, mutta jos haluat kaikkien osaavan yhtä hyvin kuin itse, ei tällainen tapahtuma ole paras tapa toteuttaa harrastustaan. Koska Ropecon on roolipelitapahtuma, voi historialliset tanssit konseptina toimia paremmin siellä, mutta sekä cosplayta että roolipelejä harrastaneena voin todeta cossaajien usein kaipaavaan hieman erilaista lähestymistapaa tällaiseen.

Joka tapauksessa, olen kiitollinen tällaisesta illanviettomahdollisuudesta vaihtoehtona biletysbileille ja loungessa istumiselle, ja toivoisin näkeväni vastaavaa jatkossakin (Ropeconin lisäksi). Konseptistahan voisi vääntää vaikka jonkinlaisen cosplay-esityskisan ja tanssiaisten välimuodon, jossa painotus menee vaikkapa vähemmän ohjatulle eri tanssiliikkeiden ulkoa oppimiselle ja enemmän cosplay- ja animeharrastajille suunnattuun ohjelmaan. Itse lähtisin järjestämään tanssiaisia (ja kyllä, olen tutkinut asiaa viime aikoina paljon Bridgerton-pöhinöissäni…) niin yliampuvasti kuin vain voi ihan kunnollisessa, tanssiin sopivassa salissa.

Mitäs sitten?

Kaiken kaikkiaan tapahtuma onnistui hyvin siinä, mitä sen oli tarkoituskin saavuttaa. Parantamisen varaa toki on, mutta ei mitään älyttömän suuria mokia kuten vesipisteiden puuttumista tai tajuttomia #jonoconeja. Toivon mukaan tapahtuma jää suomalaiseen tapahtumakirjoon. Mikäli tapahtuma vielä järjestetään samassa paikassa, on tilaa ainakin paljon useammallekin kävijälle. Nyt kävijöitä oli kuulemma noin 4000.

Haluaisin vielä jakaa tämän söpön Densha Otoko R -tarinani, kun lähdin tapahtumasta. Istuin R-junassa paikalle, missä oli tarpeeksi tilaa, ja kohta huomasin minua vastapäätä istuvankin… Aziraphale ja Crowley?! Ja Aziraphale vielä luki koko matkan kirjaa. Siitä huolimatta, että olin edelleen täydessä Crowley-tällingissä, en tapani mukaan uskaltanut sanoa mitään, joten luin sitten matkan aikana omaa kirjaani.

Jäädessäni pois omalla asemallani Aziraphale kuitenkin antoi minulle kirjan, jonka oli saanut luettua loppuun! Vaikutin kuulemma siltä, että pidän lukemisesta, joten nyt minulla on tämä kirja lukulistallani.

Tällaiset kohtaamiset jäävät mieleeni. Sitä tulee mietittyä, miten spontaanisti aikoinaan jutteli tuntemattomille, järjesti miittejä fanfiction-foorumeille ja muutenkin yritti parhaansa mukaan pakottaa itsensä epämukavuusalueelle ihmisten kohtaamista edistääkseen. Syy muutokselle toki löytyy peilistä, joten myös ratkaisun juuret lienee siellä.

Paljon tunnistamiani cosseja:

  • Bungou Stray Dogs
  • Needy Streamer Overload
  • Genshin Impact/se toinen peli niiltä
  • Hazbin Hotel
  • Vocaloid
  • Lucky Star -hahmoja oli ainakin 3 kappaletta!

Seuraava tapahtuma: Ropecon 2024

Menu

Ylläpitäjä

6000-vuotias haltija, enkeli tai demoni, joka ihastui animeen ja mangaan noin 20 vuotta sitten.

Mastodontti: @onorepurikyua